Jack..Jack..

Rakastan elokuvia. Ja useimmat niistä rakastaa mua. On kuitenkin asioita joita vihaan elokuvissa.. Tässä muutama:
1) Äiti-ihminen sanoo jotain tämän suuntaista: "I'm a lioness, and he is my cub! And if someone wants to hurt my cub.." Voi c'mon! Tämä lausahdus voi pilata hyvänkin leffan!

2) Boy meets a girl.. Toinen on cool ja toinen nössö. Mutta silti, vaikeuksien kautta ehkä, he rakastuvat ja elävät elämänsä onnellisena loppuun saakka. BLAH! Ikinä en ole esim nähnyt elokuvaa jossa siitä ei loppujen lopuksi tulekaan mitään tai henkilöt ovat samaa sukupuolta.
3) Paha saa aina palkkansa. Ei totta, eikä edes uskottavaa. Ja silti näitä leffoja, jotka ratsastavat tällä idealla, ON MILJOONA!

4) Hyvä vahinko. Esimerkiksi yhden illan suhteesta tai parhaat ystävät hullun illan seurauksena saavat lapsen. Ja tämä lapsi sitten yhdistää vanhemmat ja he tajuavat, että tämä on oikein ja he rakastavat toisiaan. Ööö? Hey reality, it's me calling!
Toki joskus jotain ei tiedä haluavansa ja kun sen saa, niin tajuaa miten hieno juttu se on, mutta rakastuminen? PAH! Ei lapset niin ihmeellisiä olentoja ole. Eikä kenenkään kuulu olla toisen kanssa vääristä syistä, ja vahinkolapsi on ISO väärä syy!

5) Pituudella ei ole väliä? Jos leffa on rakennettu huonojen ideoiden varaan, miksi jotkut näistä leffoista ovat silti yli 2tuntisia? Tuskaa. Ja sitten taas joskus erittäin hyvät leffat loppuvat kesken! Tosin tämä voi olla vain hyvä idea, sillä muuten leffaan olisi ehkä ujutettu jotain turhaa ja pilaisi koko elokuvan. Romanttiset komediat eivät saa IKINÄ kestää yli 2tuntia. 1h 30min on sopiva. Yli 2h saavat kestää vain dokumentit, trilogian (yms jatkuvien elokuvien) osat sekä esim sota-elokuvat tai draama-klassikot. Kuten Ylpeys ja Ennakkoluulo.

Mikä elokuvissa on parasta? Elokuvia voi katsoa milloin vain, mutta paras aika katsoa niitä on kylmällä säällä.. Ehkä silloin kun sataa. Silloin voi kaapia kaapeista kaikkea hyvää syötävää ja käpertyä katsomaan hyvää leffaa. Ikävää vain, että usein nämä hyvät syötävät ovat herkkuja..eikä yksi riitä. Eikä kaksi. Syksykilot<3
Lumisateen aikaan kuuluu ottaa viltti ja käpertyä ikkunan luo hämyiseen lampun valoon lukemaan. Tämä olisi siis semmoinen ihannetilanne. Harmi vain, että omat lukuinnostukseni kohteet ovat hyvin rajoitettuneet: muutamat matkaopaskirjaset, Twilight-saga (IN ENGLISH GODDAMMIT!) ja ehkä joku hömppäkirja, kuten Confessions of a shopaholic. Lunta siis odotellessa. Kun se lumi tosin tulee, se tulee tarkoittamaan mun liikkuvuuteni huonontumista radikaalisti. Kulkuneuvonihan on pyörä ja pyöräily lumessa on helvetillistä. Yleensä. Jossain vaiheessa sille vain nauraa, mutta useimmiten se vain vituttaa. Ja kun maassa on lunta ja liikkuminen hankaloituu, niin arvatkaa vain miten helppoa on päästä käsiksi uusiin elokuviin? Jep, erittäin helppoa.. Mutta entä jos haluaa hankkia leffat laillisesti ja silti mahdollisimman halvalla. Jep. Vaikeaa. Kirjasto on kaukana ja R-kioski myös.

Tänään tuulee ja on kylmä..
Mutta pakko mennä Työkkärin haastatteluun.. Jospa vaikka löytäisivät mulle töitä. Ei helppo homma muuten.. Työ kun pitäisi olla melkein naapurissa, sillä se lumi on tulossa ja kaupan kassalle töihin pyöräily joka aamu lumessa ja loskassa ja sateessa, ei ole oikeat ainekset iloiseen, asiakaspalvelu-ystävälliseen naamaan ja oloon!