Finland - be a little wiser than the others and learn to locate it on the map.

Noin 4kuukauden ajan olen jo harkinnut suomenkielisen blogin aloittamista.
Tässä se nyt olisi. Ainakin se kovasti koittaa olla.
Suomeksi bloggaaminen olisi kai lähes itsestäänselvyys monelle suomalaiselle bloggaajalle, mutta ei minulle. Syy on helposti selitettävissä: MINÄ EN OSAA SUOMEN KIELTÄ. No kidding!
Kysykää vaikka äidiltäni kuka on perheen ainoa lapsi jota piti tukiopettaa kotona? Kenen piti kirjoittaa sanoja vihkoon ja kuka sai onnistuineista sanoista palkaksi tarran?
Kysykää vaikka ylä-asteen äidinkielen opettajalta. Kenen kirjoituksista ei meinannut saada mitään tolkkua, sillä kirjoitelmat muistuttivat lähinnä ajatuksenvirtaa, eikä ajatuksenvirta ollut koskaan tehtävänantona. Kysykää lukion äidinkielen opettajalta. Kuka sai pilkkusääntö-kokeesta 5-? Kenen koepaperissa palauteosiossa luki kaunistellusti: "Sä et vaan osaa.."
Vastaus näihin kaikkeen olen minä.
Minä, joka en vaan osaa. Ja siksi onkin ollut helpompaa kirjoittaa kaikki blogini englanniksi. After all, kieli on helpompi, sitä on opiskeltu enemmän tosissaan ja sitä ymmärtää varmasti suurin osa blogien lukijoista.
Voinkin siis varoittaa, että tämä blogi ei tule olemaan pilkunviilaajien saitti. Myöskään muut kielioppi-höperöt saisivat miettiä kahdesti tänne tuloaan. Nyt kun tuli puheeksi nuo kielioppi-höperöt.. EN VOI SIETÄÄ NIITÄ. Siitä syystä, että suurin osa näistä äidinkielen opettajien punakynän säästelijöistä eivät säästele pätemisessä. Ja tiedoillaan päteminen pienenkin paikan tullen, on inhokki "luonteenpiirteiden" top10'ssäni! Koskaan en ole tuota listaa vielä saanut inhokkiusjärjestykseen, mutta satunnaisessa järjestyksessä se näyttää tältä:

1) turha päteminen. Esim. Hyvän keskustelun pilaaminen kolmannen osapuolen keskeyttäessä, jotta hän voisi heittää väliin muutamia faktoja jostain (salakuuntelemassaan)keskutelussa mainitusta asiasta.
2) tylsä ihminen-syndrooma eli yksinkertaisesti ei-kiinnostavana olo. Usein oireisiin liittyy myös turha päteminen, jolloin ihminen alkaa vaikuttaa siltä, ettei häneen sisälly muuta kuin kirjaviisaus. Ei tunteita tai unelmia, vain faktoja, jotka olisivat HALUKKAIDEN luettavista.
3) teinikitinä eli ärsyttävään ääneen (jatkuva) valitus(itse puhuja todennäköisesti uskoo puhuvansa normaalisti, ehkä jopa keskustelevansa hyvinkin sivistyksekkäästi! Tai ainakin neuvovansa)
4) Päättämättömyys. Tähän olen syyllistynyt itsekin, mutta vain hyvin herkkäluontoisissa tilanteissa, kuten karkkipussin tai kengän nauhojen valinta. Mutta tämä inhottava päättämättömyys koskee lähinnä syvempiä asioita kuin kengännauhat. Kuten ollakko vai eikö olla?
5) Tyrkyttäminen. Nauttiiko kukaan oikeasti esimerkiksi siitä, että Jehovan todistajat tulevat ovelle tyrkyttämään uskoaan ja raamattu pätkelmiään?
6) Turha valehtelu. Mikä sitten on turhaa, on debatable.
7) 'Asiat on näin, eikä ne muutu'-ajattelutapa. Ihmiset muuttuvat! Aika muuttuu! Tavat muuttuvat! Kaikki muuttuu.
8) Luovuuden väheksyntä. Jotkut ihmiset eivät pidä luovuutta minään, mutta tosiasiahan on, että jonkunlaista luovuuttaa se on kysynyt, kun ihminen on kehittynyt. Tuskin kukaan näistä tahtoisi elää luolassa ja olla puoliapina.
9) Olettaminen. Asioita ei voi olettaa. "Ai, mä oletin että sä tiesit.." tai "Mä oletin, että jos sä haluut tietää niin kysyt, siks en kertonut.." Olettaminen on vain laiskuutta ja epähalukkuutta. "Mä en ois halunnut, että sä tiedät.." ja "Mä en halunnut että sä tiiät, ni siks en kertonut.." Makes sense, huh? Myös asioiden toisten kontolle jättäminen sen varjolla, että oletti toisen tajuavan tilanteen ja sopeutuvan siihen automaattisesti.
10) Suvaitsemattomuus. Näin sopivasti ensin valitettuani toisten vioista on hyvä sanoa tämäkin. Hah. Mutta lähinnä tarkoitan mm. sitä, että ihmisiä syrjitään heidän ihonvärinsä, alkuperänsä, perheensää, uskontonsa, sukupuolensa, muotonsa,taitojensa, makujensa, mielipiteidensä..jne takia. Myöskään meitä, jotka eivät vaan osaa, ei saisi syrjiä.