Olenko isänmaan petturi jos pukeudun?

Luin tuossa äsken uutisen koskien Viivi Avellanin blogimerkintää..
Viivi oli omassa blogissaan miettinyt miksi suomalaisnaiset eivät pukeudu naisellisesti. Itseäni alkoi hieman mietityttää..Vaikka hassu juttu kyllä, olin tätä asiaa juuri miettinytkin. Blogia voi lukea täältä: http://viiviavellan.com/blogi/
Epäreilua tässä keskustelussa on,ettei miehien pukeutumisesta ole sanaakaan! Ja suomalaisten miesten pukeutumisesta riittäisi kylllä keskuteltavaa..

Viivin ajatus, että yli 50vuotta vanha sota vielä vaikuttaisi ihmisten pukeutumiseen on idea seki.. Mutta ainahan laman jälkeen tulee nousukausi. Sateen jälkeen paistaa aurinko jne. Onko suomalaisilla muka vieläkin sateenvarjot auki? Katsokaa venäläisiä! Katsokaa bosnialaisia ja muita itä-euroopan maita! Sotaa nekin ovat joutuneet kärsimään! Bosniassakin sotaa oli vielä muutamia vuosia sitten! Olemmeko me vain erilaisia? Vastarannan kiiskiä ehkä. Vai järkevämpiä? Eihän siitä koskaan tiedä milloin sota taas alkaa. Mutta olemmeko me muka paremmin valmistautuneita jos meillä on huppari ja verkkarit, kuin mitä olisimme jos päällämme olisi jotain naisellisempaa ja epäkäytännöllisempää? Vertauskuvia ei tarvitse lähteä etsimään vain idästä: katsokaa länteen. Jep, Ruotsihan se. Ja ainakin tänne Suomeen välitetään sellaista kuvaa, että siellä tyyli taidetaan. Myös Italiassa ja Ranskassa naiset pukeutuvat naisellisemmin. Vaikka sieläkin on sodittu. Ehkä tuo sotateoria on hieman kaukaa haettu, muttei ehkä täysin valetta. Antaahan tuollainen epämieluisa asia pontta jo entuudestaan negatiivisille suomalaisille. Veikö sota suomalaisilta halun haalia maallista mammonaa ja tälläytyä?



Vai onko tämän naisellisuuden puutteen takana tasa-arvo? Se on yksi minun teorioistani, joka kyllä hipelöi Viivin sotateoriaa. Kun kaikki saavat pukeutua miten tahtovat, eivätkä yhteiskunnan säännöt käske tyttöjä leikkimään tyttöjen kanssa ja pukeutumaan vain hameisiin niin mitä siitä tuleekaan? Ystäväni Bosniasta pukeutuu hyvin naisellisesti ja muutenkin kaukana poikamaisesti. Hän on itse sanonut, että Bosniassa tytöt opetetaan olemaan tyttöjä ja pojat ovat erikseen. Joskus olen itsekin sanonut: "Mikä ei ole kiellettyä on sallittua!" Ja kun ei enää kielletä tyttöjä tekemästä ns. poikien juttuja, niin silloinhan ne poikien jutut ovat sallittuja! Ja kun kaikki ovat niiiiiiiin tasa-arvoisia ja kaikki saavat tehdä ihan samoja juttuja, niin kyllähän silloin varusteetkin ovat samoja. Vaikka toki niitä vaaleanpunaisia vasaroitakin valmistetaan..




Mutta onko kaikkien epätasa-arvoisten maiden naiset naisellisesti pukeutuneita? EI. Malesia on mitä parhain takapajula mitä tulee tasa-arvoon. On naisten hommat ja miestin hommat, sekä palvelijoiden hommat. Silti naiset pukeutuvat normaalisti. Kukaan ei heilu bikineissä tai minisortseissa julkisesti. Ja pukeutumiselle on selvät, piilevät säännöt. Toki iltaelämässä hieman paljastavampi(=toppi ja hame/minihamekin jopa) vaatetus on sallittu. Mutta mikä naisia sitten siellä rajoittaa? No ainakin uskonto. Suurinosa kun on islamin uskoisia. Vaikka muitakin uskontoja on, mutta silti. Entäs Suomen uskonto.. Luterilaisuus taitaa tässä maassa olla vallitseva kristinuskon haara. Ja tähän haaraanhan kuuluu yksinkertaisuus, minimaalisuus ja vaatimattomuus. YMV. Nuo kolme sanaa kuvaavat suomalaisia oikeastaan aika hyvinkin.. Yksinkertaisuudella en tarkoita mieleltään yksinkertaisuutta. Entäs se uskonto esim Venäjällä? Ortodoksisuus(=kultaa ja kimallusta!) Italiassa? Katolilaisuus(=kauniita patsaita ja yksityiskohtaisia maalauksia kultaisin yksityiskohdin!) Mutta islam? Hienojan ne mekatkin ovat! Koristeellisempia ne ovat kuin perussuomalainen kirkko! Syytetään siis Jumalaa.
Ehkä Jumala loi ensin Evan ja Adamin ja sitten vielä Pekan ja Liisan.



Minä ainakin tulen tästä lähtien, kun joku valittaa minun alipukeutuneen, vetoamaan uskontooni(jota en harjoita!), negatiivisuuteeni(oikeastaan olen kyllä melko iloinen) ja yleiseen tasa-arvon tavoitteluun(itse pitäisin kyllä jotkut asiat miesten asioina ja toiset naisten..).
Enhän minä voi alkaa pukeutua ylinaisellisesti vain kapinoidakseni muita suomalaisia kohtaan! Vai voinko? Voinhan minä! Mutta silloin minut leimataan joko kapinalliseksi tai venäläiseksi tai jopa ruotsalaiseksi! Ja kuka suomalainen nyt haluaisi olla sekoitettavissa ruotsalaiseen tai venäläiseen?(Jep, kaikki jotka tyylistä mitään tietävät..) Sehän olisi silkkaa isänmaan petturuutta! Entä kuka tahtoo, että luullaan kapinalliseksi? Ei tässä maassa kukaan täysi järkinen, sillä Suomi tahtoo aina noudattaa sääntöjä. Jopa EU-direktiivejä. Eikä suomalaisten päällä tulla siis todennäköisesti näkemään mitään tonttupukua koreampaa ennen kuin EU:n direktiivit kieltävät suomalaisia käyttämästä lenkkareita, verkkareita ja hupparia( jonka päälle on vedetty tuulitakki). Ehkä Tarja Halostakaan ei sitten enään verrattaisiin Conan O'Brieniin. Ja Tarjuska pääsisi tyttöjen bileisiin Michelle Obaman ja Carla Bruni-Sarkozyn kanssa..



Osasyy tähän suomalaisten tyylittömyyteen on myös itsekriittisyys. Eli jos hiemankin meinaan tälläytyä, niin uusi asukokonaisuus saatetaan tyrmätä heti kättelyssä eikä aviomieheltä kysystä: "Do I look fat in this dress"..Vaan omassa mielessä sanotaan: "Ei tämä päällä uskalla näytettäytyä edes postilaatikolla!" Tuttu ja turvallinen on suomalaisjuttu. Postilaatikollekin kun tarvitsee tälläytyä. Ja ruokakauppaan varsinkin. Ja siis "tälläytyä"(=tutut, turvalliset, normaalit, siistit..mahdollisimman neutraalit vaatteet! Ei siis oikeaa tälläytymistä)Kaupassa käynti kun tuntuu olevan monen suomalaisen tapa tulla nähdyksi. Se, että joku näkee on jo tarpeeksi. Ja jos joku katsoo, niin parempi aina ettei pahasti katsota.



Eikä Suomessa ole myöskään ketään kenen tyylia kovinkaan paljon kopioida. Julkkiksia on niin vähän. Ja nekin vähät pukeutuvat kuten muutkin perusjampat, kun ei monenkaan suomalaisjulkkiksen palkka työstään ylitä miljoonia. Esimerkiksi Amerikassahan on julkkiksia pilvin pimein ja heidän pukeutumistaan seurataan silmä ja linssi kovana. Eikä esimerkiksi Los Angelesin tähtityyliä voi täällä Suomessa matkia kovinkaan pitkään tai saa keuhkokuumeen!

Pitää siis alkaa painostaa julkkiksia pukeutumaan paremmin, kieltää tytöiltä liika poikamainen pukeutuminen, vaihtaa uskontoa, siirtää Suomi lämpimämpään ilmastoon, lakata olemasta niin negatiivinen ja kriittinen, ja vaikka mitä muuta. Tai sitten voimme ylpeästi pukea tuulitakin päälle, laittaa lenkkarit jalkaan ja lapaset käteen ja lähteä ulos sauvakävelemään.

Jack..Jack..

Rakastan elokuvia. Ja useimmat niistä rakastaa mua. On kuitenkin asioita joita vihaan elokuvissa.. Tässä muutama:
1) Äiti-ihminen sanoo jotain tämän suuntaista: "I'm a lioness, and he is my cub! And if someone wants to hurt my cub.." Voi c'mon! Tämä lausahdus voi pilata hyvänkin leffan!

2) Boy meets a girl.. Toinen on cool ja toinen nössö. Mutta silti, vaikeuksien kautta ehkä, he rakastuvat ja elävät elämänsä onnellisena loppuun saakka. BLAH! Ikinä en ole esim nähnyt elokuvaa jossa siitä ei loppujen lopuksi tulekaan mitään tai henkilöt ovat samaa sukupuolta.
3) Paha saa aina palkkansa. Ei totta, eikä edes uskottavaa. Ja silti näitä leffoja, jotka ratsastavat tällä idealla, ON MILJOONA!

4) Hyvä vahinko. Esimerkiksi yhden illan suhteesta tai parhaat ystävät hullun illan seurauksena saavat lapsen. Ja tämä lapsi sitten yhdistää vanhemmat ja he tajuavat, että tämä on oikein ja he rakastavat toisiaan. Ööö? Hey reality, it's me calling!
Toki joskus jotain ei tiedä haluavansa ja kun sen saa, niin tajuaa miten hieno juttu se on, mutta rakastuminen? PAH! Ei lapset niin ihmeellisiä olentoja ole. Eikä kenenkään kuulu olla toisen kanssa vääristä syistä, ja vahinkolapsi on ISO väärä syy!

5) Pituudella ei ole väliä? Jos leffa on rakennettu huonojen ideoiden varaan, miksi jotkut näistä leffoista ovat silti yli 2tuntisia? Tuskaa. Ja sitten taas joskus erittäin hyvät leffat loppuvat kesken! Tosin tämä voi olla vain hyvä idea, sillä muuten leffaan olisi ehkä ujutettu jotain turhaa ja pilaisi koko elokuvan. Romanttiset komediat eivät saa IKINÄ kestää yli 2tuntia. 1h 30min on sopiva. Yli 2h saavat kestää vain dokumentit, trilogian (yms jatkuvien elokuvien) osat sekä esim sota-elokuvat tai draama-klassikot. Kuten Ylpeys ja Ennakkoluulo.

Mikä elokuvissa on parasta? Elokuvia voi katsoa milloin vain, mutta paras aika katsoa niitä on kylmällä säällä.. Ehkä silloin kun sataa. Silloin voi kaapia kaapeista kaikkea hyvää syötävää ja käpertyä katsomaan hyvää leffaa. Ikävää vain, että usein nämä hyvät syötävät ovat herkkuja..eikä yksi riitä. Eikä kaksi. Syksykilot<3
Lumisateen aikaan kuuluu ottaa viltti ja käpertyä ikkunan luo hämyiseen lampun valoon lukemaan. Tämä olisi siis semmoinen ihannetilanne. Harmi vain, että omat lukuinnostukseni kohteet ovat hyvin rajoitettuneet: muutamat matkaopaskirjaset, Twilight-saga (IN ENGLISH GODDAMMIT!) ja ehkä joku hömppäkirja, kuten Confessions of a shopaholic. Lunta siis odotellessa. Kun se lumi tosin tulee, se tulee tarkoittamaan mun liikkuvuuteni huonontumista radikaalisti. Kulkuneuvonihan on pyörä ja pyöräily lumessa on helvetillistä. Yleensä. Jossain vaiheessa sille vain nauraa, mutta useimmiten se vain vituttaa. Ja kun maassa on lunta ja liikkuminen hankaloituu, niin arvatkaa vain miten helppoa on päästä käsiksi uusiin elokuviin? Jep, erittäin helppoa.. Mutta entä jos haluaa hankkia leffat laillisesti ja silti mahdollisimman halvalla. Jep. Vaikeaa. Kirjasto on kaukana ja R-kioski myös.

Tänään tuulee ja on kylmä..
Mutta pakko mennä Työkkärin haastatteluun.. Jospa vaikka löytäisivät mulle töitä. Ei helppo homma muuten.. Työ kun pitäisi olla melkein naapurissa, sillä se lumi on tulossa ja kaupan kassalle töihin pyöräily joka aamu lumessa ja loskassa ja sateessa, ei ole oikeat ainekset iloiseen, asiakaspalvelu-ystävälliseen naamaan ja oloon!

viikonloppu

Tää viikonloppu oli aivan mahtava. Oltiin meillä, naapurissa, lähipubissa, BFn luona, autossa.. mutta onneks ehdin nukkuakin jonkun verran.
Kavereita, ystäviä, paikkoja, alkoholia ja yms.
Mahtava juttu myös, että jostain ihmeen syystä säästyin pahemmilta krapuloilta. Ostinko Californiassa ollessani ehkä aivotkin? Niitä ostoksia tuli tehtyä nin paljon ettei enää voi muistaa joka ostosta.. Ehkä sain aivotkin ja osasin olla kohtuullinen.
Mutta tosiaankin, tää viikonloppu oli kaunis asia.
Taas muistui mieleen että miks elämää kannattaa elää ja ketkä on tärkeitä<3




Ja että miten vanhoja ja vankkoja ihmissuhteita kannattaa vaalia, eikä unohtaa.
Opin myös, että ellei ihmiset voi muuttua, niin ainakin niistä voi paljastua uusia puolia! Ja hyvä sekin.
Töitä vielä kun löytäis hyvältä paikalta ja hyvällä palkalla niin oisin oikein onnellinen:D

Finland - be a little wiser than the others and learn to locate it on the map.

Noin 4kuukauden ajan olen jo harkinnut suomenkielisen blogin aloittamista.
Tässä se nyt olisi. Ainakin se kovasti koittaa olla.
Suomeksi bloggaaminen olisi kai lähes itsestäänselvyys monelle suomalaiselle bloggaajalle, mutta ei minulle. Syy on helposti selitettävissä: MINÄ EN OSAA SUOMEN KIELTÄ. No kidding!
Kysykää vaikka äidiltäni kuka on perheen ainoa lapsi jota piti tukiopettaa kotona? Kenen piti kirjoittaa sanoja vihkoon ja kuka sai onnistuineista sanoista palkaksi tarran?
Kysykää vaikka ylä-asteen äidinkielen opettajalta. Kenen kirjoituksista ei meinannut saada mitään tolkkua, sillä kirjoitelmat muistuttivat lähinnä ajatuksenvirtaa, eikä ajatuksenvirta ollut koskaan tehtävänantona. Kysykää lukion äidinkielen opettajalta. Kuka sai pilkkusääntö-kokeesta 5-? Kenen koepaperissa palauteosiossa luki kaunistellusti: "Sä et vaan osaa.."
Vastaus näihin kaikkeen olen minä.
Minä, joka en vaan osaa. Ja siksi onkin ollut helpompaa kirjoittaa kaikki blogini englanniksi. After all, kieli on helpompi, sitä on opiskeltu enemmän tosissaan ja sitä ymmärtää varmasti suurin osa blogien lukijoista.
Voinkin siis varoittaa, että tämä blogi ei tule olemaan pilkunviilaajien saitti. Myöskään muut kielioppi-höperöt saisivat miettiä kahdesti tänne tuloaan. Nyt kun tuli puheeksi nuo kielioppi-höperöt.. EN VOI SIETÄÄ NIITÄ. Siitä syystä, että suurin osa näistä äidinkielen opettajien punakynän säästelijöistä eivät säästele pätemisessä. Ja tiedoillaan päteminen pienenkin paikan tullen, on inhokki "luonteenpiirteiden" top10'ssäni! Koskaan en ole tuota listaa vielä saanut inhokkiusjärjestykseen, mutta satunnaisessa järjestyksessä se näyttää tältä:

1) turha päteminen. Esim. Hyvän keskustelun pilaaminen kolmannen osapuolen keskeyttäessä, jotta hän voisi heittää väliin muutamia faktoja jostain (salakuuntelemassaan)keskutelussa mainitusta asiasta.
2) tylsä ihminen-syndrooma eli yksinkertaisesti ei-kiinnostavana olo. Usein oireisiin liittyy myös turha päteminen, jolloin ihminen alkaa vaikuttaa siltä, ettei häneen sisälly muuta kuin kirjaviisaus. Ei tunteita tai unelmia, vain faktoja, jotka olisivat HALUKKAIDEN luettavista.
3) teinikitinä eli ärsyttävään ääneen (jatkuva) valitus(itse puhuja todennäköisesti uskoo puhuvansa normaalisti, ehkä jopa keskustelevansa hyvinkin sivistyksekkäästi! Tai ainakin neuvovansa)
4) Päättämättömyys. Tähän olen syyllistynyt itsekin, mutta vain hyvin herkkäluontoisissa tilanteissa, kuten karkkipussin tai kengän nauhojen valinta. Mutta tämä inhottava päättämättömyys koskee lähinnä syvempiä asioita kuin kengännauhat. Kuten ollakko vai eikö olla?
5) Tyrkyttäminen. Nauttiiko kukaan oikeasti esimerkiksi siitä, että Jehovan todistajat tulevat ovelle tyrkyttämään uskoaan ja raamattu pätkelmiään?
6) Turha valehtelu. Mikä sitten on turhaa, on debatable.
7) 'Asiat on näin, eikä ne muutu'-ajattelutapa. Ihmiset muuttuvat! Aika muuttuu! Tavat muuttuvat! Kaikki muuttuu.
8) Luovuuden väheksyntä. Jotkut ihmiset eivät pidä luovuutta minään, mutta tosiasiahan on, että jonkunlaista luovuuttaa se on kysynyt, kun ihminen on kehittynyt. Tuskin kukaan näistä tahtoisi elää luolassa ja olla puoliapina.
9) Olettaminen. Asioita ei voi olettaa. "Ai, mä oletin että sä tiesit.." tai "Mä oletin, että jos sä haluut tietää niin kysyt, siks en kertonut.." Olettaminen on vain laiskuutta ja epähalukkuutta. "Mä en ois halunnut, että sä tiedät.." ja "Mä en halunnut että sä tiiät, ni siks en kertonut.." Makes sense, huh? Myös asioiden toisten kontolle jättäminen sen varjolla, että oletti toisen tajuavan tilanteen ja sopeutuvan siihen automaattisesti.
10) Suvaitsemattomuus. Näin sopivasti ensin valitettuani toisten vioista on hyvä sanoa tämäkin. Hah. Mutta lähinnä tarkoitan mm. sitä, että ihmisiä syrjitään heidän ihonvärinsä, alkuperänsä, perheensää, uskontonsa, sukupuolensa, muotonsa,taitojensa, makujensa, mielipiteidensä..jne takia. Myöskään meitä, jotka eivät vaan osaa, ei saisi syrjiä.